Pelillisyys ja pelipedagogiikka Järkipuinti-podcastissa

Järkipuinti-podcast käsittelee oppimisen ja opetuksen ajankohtaisia tapahtumia. Pelien kautta tapahtuva kokemuksellisuus ja oppiminen on ollut useiden jaksojen aiheena. Esittelyssä on katsaus niihin ja tervetuloa kuuntelemaan näitä mielenkiintoisia jaksoja!

Jakso 2. Pakohuonepelit ja oppiminen

Miten pakohuonepelejä on käytettyy opetuskentällä ja miten niiden kautta oppii? Tässä jaksossa aihetta selvittää Jyväskylän yliopiston opettajakoulutuslaitoksen lehtori Matti Rautiainen. 

Jakso 3. Pelipedagogiikan soveltaminen opetuksessa ja näyttelysuunnittelussa

Sodan ja rauhan keskus Muisti on päämajakaupunkiin Mikkeliin valmistunut tiedekeskus. Nykyaikaiseen näyttelysuunnitteluun kuuluu interaktiivinen pedagoginen lähestyminen, jossa esimerkiksi pelien kautta saavutetaan vierailijoille kokemuksia. Miten nämä suunnitellaan ja mitä keinoja voidaan käyttää? Tässä jaksossa asiaa selvittää Sodan ja rauhan keskus Muistin pedagogi Jere Linnanen. 

Jakso 4. Pakohuonepelit ja museot

Pakohuonepelejä on käytetty elävöittämään museoita. Millainen prosessi historiallisen pakohuoneen suunnittelu on ja millaisin tavoittein niitä rakennetaan? Tässä jaksossa aiheesta kertoo Sodan ja rauhan keskus Muistin tutkija Leena Hangasmaa. 

Jakso 5. Immersiivinen pelihuone Out of Orbit

Out of Orbit on Suomen ensimmäinen roolipelillinen elämyshuone, jossa ryhmä pääsee vähäksi aikaa olemaan kokemaan jotain merkillistä. Millainen tämä huone on ja mitä siellä tähdään? Tässä jaksossa on uudenlaisesta liveroolipeliin pohjautuvasta konseptista kertomassa Vera Schneider 

Jakso 6. Edularppaaminen - miten oppimista tapahtuu liveroolipelissä?

Mitä edularp tarkoittaa? Miten se eroaa perinteisestä larppaamisesta? Miksi pitää larpata oppiakseen? Mitä hyötyjä menetelmästä on? Tässä jaksossa aihetta on valottamassa Maija Korhonen ja Jutta Koskinen.

Pelilliset toteutukset Nettilukiossa

Pelipedagogian oleellisena tavoitteena on lisätä palvelun tai toiminnan arvoa ja tehdä siitä tavoitteellisempaa ja motivoidumpaa. Pelit toimivat hyvänä työkaluna ryhmäytymisessä ja osallistamisen toteutuksessa. OKO-hankkeessa on tehty pelillisiä toimintoja osana Nettilukion toimintaa opinnollisissa ja osallistavissa tapahtumissa. Millaisia tapahtumat ovat olleet ja mitä kohderyhmiä sekä tavoitteita niillä on ollut?

Ryöstä tulevaisuus- roolipeli

Nettilukion ilmiöpohjaisessa kurssissa Ihminen 2.0 oli tarvetta pohtia tulevaisuutta roolipelin avulla. Kurssitapaamisessa pelattiin lyhyt, noin tunnin mittainen roolipeli, jossa pelaajat lähetetään tulevaisuuden museoon varastamaan esineitä. Pelin tavoitteena on miettiä mitä esineet voisivat olla, mitä arvokasta talletetaan tulevaisuuden museoon. 

Eletään nykyaikaa. Pelaajat kuuluvat ryhmään nimeltä Steel$$ ja he ovat menestyneitä ammattivarkaita. He ovat tehneet yhdessä useita eri ryöstöjä omilla suunnitelmilla ja myös tilaustyönä. Astutte sisään hänen kauppaansa ja assistentti kuljettaa teidät sikarintuoksuiseen takahuoneeseen. Massiivisen pöydän takaa teitä tuijottaa arvokkaan näköinen herrasmies.

“Tervetuloa Steel$$ - on mukava päästä tekemään kanssanne yhteistyötä”

Keikkanne tulee olemaan aivan jotain muuta mitä olette aikaisemmin tehneet. Olen saanut käsiini laitteen nimeltä tulevaisuuspeili. Sen avulla olen pystynyt näkemään välähdyksiä tulevaisuudesta ja rakentanut sen avulla tekniikkaa, jolla voidaan tehdä lyhyitä aikahyppyjä. 

Miltä kuulostaisi jos pääsisitte varastamaan vuoden 2200 British Museumiin?

Olemme oppineet aikaisemmista aikahypyistä sen että varastetun tavaran tilalle täytyy laittaa jotain minkä viette mukananne. Emme tiedä mistä tämä johtuu, mutta jos näin ei tehdä niin varastettu tulevaisuuden esine alkaa haurastumaan ja se hajoaa. Ehkä kyse on jostain ulottuvuuksien materian tasapainosta. 

Valitkaa mikä tahansa esine mukaanne. Mikä se on?

Peli toteutettiin Blackboard Collaborate -verkkoneuvotteluohjelman kautta jossa pelinjohtaja pääsi viemään peliä eteenpäin kuvien ja karttojen avulla. Pelin tapahtumissa oli mukana toimintaa ja niiden onnistumisessa käytettiin roolipeleille tyypillistä arvontaa. Pelaajien ehdotukset toteutuivat/epäonnistuivat tuurin ja todennäköisyyden kautta. Pelaajat saivat lopulta käsiin tulevaisuuden esineitä, joiden toimintaperiaatteita pohdittiin pelin loppukohtauksessa. 

Peli nosti esiin ajatuksia tulevaisuuden museon esineistöstä sekä mitkä nykyajan esineet kuvastavat parhaiten aikaamme.  

Öljyilta- roolipeli

Suomesta, Ahvenanmaan vesialueilta, on löytynyt valtava öljyesiintymä! Se on alustavan arvion mukaan niin suuri että se tulee vaikuttamaan ratkaisevasti Suomen talouteen. Mitä ne ovat ja mitä ratkaisuja Suomen on nyt tehtävä koulutuksen, infrastuktuurin, ympäristö- ja ulkopoliittisten näkökulmien suhteen? 

Tämä oli lähtökohtana pelille, jossa pelaajat omaksuivat oman tausta roolinsa ja osallistuivat roolihahmona Ajankohtaisen kakkosen “Öljyilta” keskusteluohjelmaan. Peli toteutettiin verkossa ja pelinjohtajat toimivat juontajina vaihdellen näkökulmia aiheeseen. Tunnin kestäneen pelin aikana osallistujat pääsivät syventymään ja pohtimaan mitä vaikutuksia öljylöydöllä olisi Suomeen. Roolipelaaminen on kokemuksellinen tapa oppia ja opettaa. Verrattuna ainoastaan teoreettiseen opiskeluun, menetelmä tehostaa opitun materiaalin omakohtaista ymmärtämistä ja lisää argumentoinnin taitoja. Peliä on toteutettu kolme kertaa osana Kestävä tulevaisuus-opintojaksoa.

Pelin inserttivideo

Niche 

Lukion valinnainen kurssi Solu- ja perinnöllisyys pitää sisällään periytymisen mekanismit ja aihe on melko haastavakin ottaa haltuun syvällisesti. Niche on Strayfawn studiosin peli jossa on kutkuttavasti juonena evoluutio ja perinnöllisyyden lainalaisuudet. Pelissä voi vaikuttaa yksilön periytyviin ominaisuuksiin ja katsastaa miten hyvin niillä pärjää kun vastassa on resurssien riittävyys, pedot, vaihtuvat sääolosuhteet ja taudit. OKO-hankkeessa toteutettiin pelistriimi, jossa käydään läpi pelin ominaisuuksia ja havaintoja lajiutumisen tapahtumista. Se on osana BI4-kurssin verkko-opetusmateriaaleja.

Niche-pelistriimi

Ketu Kettu ja Roskakasa matkaan

OKO - Osallisuus, kokemuksellisuus ja osaaminen näkyväksi -hanke on lukiokoulutuksen kehittämisen hanke. Mutta voiko mikään hanke tai toiminto tyytyä pysymään omassa kuplassaan, vai onko tarkoitus levittää hyviä käytäntöjä oppiasterajat ja oppilaitosrajat ylittäen? Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on Kyllä!

Tahtotila on vahva! Yhtenä hankkeen työpakettina on ekososiaalisen sivistyksen aikuislukiolinja. Kestävän tulevaisuuden ja ekososiaalisen sivistyksen eteen on tehty hankkeessa paljon töitä. 

Mutta miten osallistaa kaikki toimijat? Henkilöstö, opiskelijat, verkostot. Syntyi ajatus kahdesta sarjakuvahahmoista, Ketu Ketusta ja Ketun vastahamosta Roskakasasta. Ketu on hyvis ja Roskakasa on pahis. Ketu Kettu ja Roskakasa eivät kuitenkaan ole yksiulotteisia: Kettu kanatarhassa tappamassa tai valtava muovisaari valtameressä kellumassa täynnä eliökuntaa ei ehkä ole se ensimmäinen mielikuva hyviksestä ja pahiksesta.

Syksyllä 2021 lukion opiskelijat kirjoittivat Jenni Linturin vetämässä dialogipajassa kolmen ruudun strippejä Ketulle ja Roskakasalle, ja tammikuussa 2022 Otavian henkilöstö teki samoin. Anne Rongas loi Ketusta virkatun hahmon, ja yhtäkkiä Ketu alkoi elää omaa elämäänsä. Ketu on kolmiulotteinen, sympaattinen, käsinkosketeltava hahmo, joka innostaa kaikkia toimimaan. Ketu on ollut Savostamon julkistamistilaisuudessa kertomassa, kuinka hänestä tuli kiertotalouskumppani. Näin Ketu on päässyt tekemään hankkeiden välistä yhteistyötä, kun OKO-hankkeen työpaketti 4 ja Koulutusportti-hankkeen Savostamo ovat kohdanneet.

Nyt Ketu kertoo, kuinka vähennetään ruokahävikkiä. Tempausta varten Otavan Opiston ja Otavan koulun oppilaat äänestivät, millainen juliste olisi syytä olla yhteisen ruokalan seinällä. Valittavana oli neljä vaihtoehtoa. 138 opiskelijaa ja oppilasta osallistui äänestykseen, ja voittajaksi selviytyi 50 äänellä sinipohjainen Ketu-juliste, jonka viestinä on ÄLÄ SYÖ SILMILLÄSI! Ota sen verran kuin jaksat syödä.

Mitäköhän Ketu keksii seuraavaksi?

Teksti: Tuija Salminen
Kommentit ja muokkaus: Jenni Linturi ja Anne Rongas

Oppimisen psykologiaa – näin tuet oppimistaitoja

Psykologi, aineenopettaja ja tietokirjailija Tiina-Maria Päivänsalo kertoi Loisto-webinaarissa, millaisia ovat oppimisen yleisimmät “sokeat pisteet” ja mitä ratkaisuja niihin tarjoaa oppimisen psykologian tutkimus. Loisto-webinaari toteutettiin 10.5.2022 osana Etelä-Savon ELY-keskuksen rahoittamaa Euroopan sosiaalirahaston hanketta OKO – Osallisuus, kokemuksellisuus ja osaaminen näkyväksi.

Paluu perusperiaatteisiin

Usein tehokkaan oppimisen tiellä on ihminen itse. “Monesti aliarvioimme tehokkaita keinoja ja käytämme vähemmän tehokkaita tapoja”, Tiina-Maria Päivänsalo huomauttaa. On silti tärkeää kuunnella opiskelijoiden tai oppilaiden omia kokemuksia oppimisesta. “Opettajina olemme mukana sanoittamassa ajatuksia sekä ohjaamassa kohti tehokkaita opiskelukeinoja. On perusteltava hyvin, miksi tiettyjä toimintatapoja suosittelee.”

Päivänsalo ei allekirjoita ajatusta siitä, että jokaisen tulee löytää jokin tietty, omanlainen tapa oppia. “Psykologian tutkimuksessa on löydetty muutamia perusperiaatteita, joista on hyvä lähteä soveltamaan”, hän kertoo. “Ei siis tarvitse valita yhtä viidestäkymmenestä oppimisen taktiikasta ja sitoutua siihen.”

Oppimisen psykologian näkökulmasta oppimiselle on viisi hyvin yleistä estettä: rajoittuneet uskomukset, ajattelun aliarvostaminen, neuvottomuus, itsearvioinnin vaikeus sekä suotavien esteiden turha välttely. Kun nämä “sokeat pisteet” on havaittu, ne voidaan myös selättää.

Este 1: Rajoittuneet uskomukset itsestä oppijana

Voinko oppia tehokkaasti, osaanko oppia? Jos ihmisellä on käsitys, että “on huono oppimaan”, pelkkä tietyn opiskelutekniikan esittely ei auta. Opettajan tulee löytää keinoja puhua oppimisesta. “Oppimisesta tulee puhua taitona, jota voi kehittää”, Päivänsalo painottaa. “Vielä lukiossa joku voi ajatella, että teen, mitä opettaja käskee. Silloin opiskelija olettaa vahvasti, ettei hän tämän kummempaan pystykään.”

Koko opetusta ei tietenkään tarvitse myllätä uusiksi oppimisen tehostamisen ympärille. Päivänsalo vinkkaa, että opettajana voi miettiä esimerkiksi pienintä mahdollista muutosta, jolla on kuitenkin vaikutus kokonaisuuteen.

Este 2: Ajattelun aliarvostaminen

Usein muistamista ja läksyjen lukemista pidetään tärkeimpinä oppimisen muotoina. Tällöin kuitenkin oppijan rooli jää vain vastaanottavaksi. Päivänsalo korostaisi ennemmin ajattelun tärkeyttä – opiskeltavaa asiaa ei vain kohdata, vaan se myös prosessoidaan.

Päivänsalon mielestä pedagogiikassa pitäisi pystyä “huijaamaan” aivoja niin, että opittava tieto esittäytyy selviytymisen kannalta hyödyllisenä. “Toistuva asian ajatteleminen kertoo aivoillemme siitä, että ajateltavalla tiedolla on merkitystä. Se auttaa meitä selviytymään tai tulee muuten käyttöön.”

Ajattelua voi herätellä pyytämällä opiskelijoilta vaikkapa ehdotuksia ja perusteluja asioihin tai vastauksia tiettyihin kysymyksiin. Näin ajattelusta tulee lähestyttävää ja turvallista. Aivan aluksi voi käydä läpi ennakkokäsityksiä opiskeltavasta aihepiiristä. “Tällöin tullaan tietoisiksi omista uskomuksista, joihin uusi tieto liittyy”, Päivänsalo kuvaa. “Aivot joutuvat kohtaamaan asian useamman eri kerran ja eri konteksteissa.”

Este 3: Neuvottomuus ja tehottomat opiskelustrategiat

Kyllä minä luin, mutta en oppinut mitään. Ei minun kannata opiskella! Kuulostaako tutulta? Päivänsalon mielestä tietoa toistavista strategioista olisi korkea aika siirtyä tiedon aktiiviseen käsittelyyn. Ihanteellisesti aktiivinen tiedon käsittely alkaa jo opiskeluprosessin alussa. Ensikosketuksella aiheesta kiinnostutaan, siitä kysytään lisää ja ennakoidaan tulevaa. 

Kun siirrytään tiedon käsittelyvaiheeseen, hyödyllinen “muodonmuutos” voi olla vaikkapa opiskeltavan asian selittäminen itselleen tai toiselle, havainnollistavien esimerkkien etsiminen tai aistikanavan vaihtelu. “Näyttää siltä, että oikeastaan kaikkia oppijoita hyödyttää se, että käytetään sekä visuaalista että kirjallista materiaalia. Voi esimerkiksi piirtää kuvion tai kuvittaa muistiinpanoja”. Päivänsalo ehdottaa. “Tämä pakottaa käsittelemään asian toisella tapaa kuin se on oppikirjassa esitetty.” 

Lopuksi opiskeltavaa asiaa palautetaan mieleen ja sovelletaan uuteen. Oleellista on keskeneräisyyden sietäminen. “Tutkimustiedon pohjalta on selvää, että opiskeluun pitäisi lisätä opitun aktiivista muistelua”, Päivänsalo kertoo. Virheiden tekemistä ei tarvitse pelätä. “Omakohtaisuus on tärkeämpää kuin tarkkuus. On parempi käsitellä tietoa epätäydellisesti kuin vain toistaa sitä passiivisesti!” 

Este 4: Oppimisen harha ja itsearvioinnin vaikeus

Usein omaa oppimista on vaikea arvioida. Kun opittavaa tekstiä silmäilee toistuvasti mutta passiivisesti, voi syntyä ns. tuttuusilluusio eli toiston tuoma valheellinen tietämisen tunne. “Kun tietoa sitten testataan, se ei ole tarpeeksi jäsentynyttä”, Päivänsalo kuvaa ja muistuttaa Dunning-Krueger-vaikutuksesta. “Jossain asiassa taitavat ihmiset usein aliarvioivat itseään. Vastaavasti kyseisen asian heikommin taitavat ihmiset tyypillisesti yliarvioivat itseään.” 

Dunning-Krueger-vaikutus voi myös tuottaa harhan siitä, että tehokas opiskelukeino ei ole toiminut. “Esimerkiksi aktiivisen muistamisen tekniikassa voi tulla kokemus, että ei oikeastaan osaakaan harjoiteltavaa asiaa”, Päivänsalo havainnollistaa. “Tällaisia vaikutelmia kannattaa tietoisesti haastaa.”

Este 5: Suotavien vaikeuksien välttäminen 

Suotavat vaikeudet ovat epämieluisia kokemuksia esimerkiksi siitä, että opiskelu ei ole niin helppoa kuin toivoisi. Suotavat vaikeudet ovat kuitenkin tie pitkäkestoiseen, hyvään oppimiseen. 

Päivänsalon mielestä opettajien pitäisikin viedä oppijoita rohkeammin mukavuusalueen ulkopuolelle. Esimerkiksi opiskelujen jaksottaminen voi tuntua joskus vaikealta: kun opittavaan aiheeseen palaa yhä uudelleen, joutuu aloittamaan ikään kuin alusta kerta toisensa jälkeen. “Jaksottaminen kuitenkin tuottaa paitsi paremman muiston säilyvyyden myös kyvyn soveltaa uutta taitoa”, Päivänsalo huomauttaa. 

Muita suotavia hankaluuksia ovat vaikkapa erilaisten tehtävien lomittaminen, virheistä kiinnostuminen sekä tunteet, kuten jännitys ja stressi. “Tietty epäonnistumisprosentti jopa tehostaa oppimista ‘täydellisyyteen’ verrattuna”, Päivänsalo tietää. “Myös opettajan oma esimerkki on tässä asiassa tärkeä!”

Lopuksi: älä pelkää papukaijaa!

Oppimisesta, ajattelun rutiineista sekä vaikeuksista on puhuttava avoimesti. Opiskelijaa ohjeistaessa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei anna tehtäväksi vain lukea tiettyä kappaletta vaan myös miettimään, mitkä olivat tekstin kolme tärkeintä ajatusta. Kun opiskelija huomaa, että jokin suotava hankaluus viekin eteenpäin, se on helpompi hyväksyä.

Opettajalla on tärkeä tehtävä auttaa oppijoita sisäistämään tehokkaan oppimisen menetelmiä. “Opiskelun toimintamalleja tulee perustella vuodesta, kurssista ja oppitunnista toiseen”, Päivänsalo kannustaa. “Voi tuntua, että toistaa samaa asiaa kuin papukaija. Toistoa kuitenkin tarvitaan, jotta asia sisäistyy oppijan identiteettiin.”

Teksti: Anne Turunen

Kestävä tulevaisuus pilottikurssit Otavan Opiston aikuislukiossa

Kestävä tulevaisuus pilottikurssi Otavan Opiston aikuislukiolla kesällä 2020 ja talvella 2020 - 2021 

Kestävän tulevaisuuden aihepiiriin kuuluvat asiat ovat jo vuosikymmeniä olleet Otavian toiminnassa tärkeitä asioita, mutta viimeisen muutaman vuoden aikana ne ovat taas alkaneet todellisesti kukoistaa. Näin olen asian ainakin henkilökohtaisesti kokenut.

Itse olen onnellisessa asemassa siinä mielessä että olen OKO-hankkeen kautta päässyt kehittämään Otavan Opiston aikuislukion toimintaa juuri tähän suuntaan osana Ekososiaalisen sivistyksen opintokokonaisuuden kehittämistä, josta kerron sitten tarkemmin myöhemmin tulevassa postauksessa. Tällä kertaa kerron erityisesti siihen liittyvästä pilottikurssista Kestävä tulevaisuus, joka lopulta johti myös varsinaisen uuden “Kestävän tulevaisuuden opinnot” -oppiaineen muotoiluun uutta vuoden 2021 lukion opetussuunnitelmaa (luku 7.21) varten. Tästä kurssista kehittyi lopulta johdaton kurssi koko oppiaineelle. Muutenkin pilottikurssit auttoivat meitä hahmottamaan sen mitä todella haluamme Ekososiaalisen sivistyksen opintokokonaisuuden olevan. 

“Kestävä tulevaisuus on Otavan Opiston aikuislukion koordinoiman Ekososiaalisen sivistyksen opintokokonaisuuden pilottina toimiva lukiokurssi, jossa teemoina ovat erityisesti kestävän kehityksen, ekososiaalisen sivistyksen ja tulevaisuuden tutkimuksen aihepiirit.”, näin määrittelimme pilottikurssin kokeiluvaiheessa, ja määritelmä pätee edelleenkin varsin hyvin, vaikka ehkä korostaisin vielä näiden lisäksi systeemisen ajattelu taitoja. Ensimmäistä Kestävä tulevaisuus pilotti lähdettiin suunnittelemaan erittäin monialaisella ja korkeakoulu, sekä järjestö yhteistyötä sisältävällä suunnitteluporukalla. Suunnitteluun osallistui lukuisten eri oppiaineen opettajia aina ruotsin kielestä fysiikkaa. Ensimmäisellä toteutuskerralla kokeilimme 1,5 lukiokurssin mittaista kokonaisuutta, josta puoli kurssia olisi mahdollista hyväksilukea osaksi jotain toisen aineen lukiokurssia, ja loput osaksi TO1 - Tutkiva oppiminen kurssia. 

Heti suunnitteluvaiheessa meille kaikille oli selvää, että halusimme erityisesti kokeilla tunteiden merkitystä oppimisessa, taidepedagogisia lähestymistapoja, sekä oppimisen pelillistämistä kestävän tulevaisuuden aihepiirien sisällä. Selvää oli myös se että halusimme myös kokeilla osaamismerkkien soveltuvuutta kurssin aikana saatujen taitojen tunnustamisessa. Mukana järjestökentältä oli SETA:n edustaja ja korkeakouluyhteyistyötä asiantuntijaluennon muodossa Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuksen laitokselta. Kurssi oli avoin myös muillekin kuin vain aikuislukio-opiskelijoille. Osallistujamäärä jäi lopulta kohtalaisen pieneksi, mutta osallistujat olivat mukavat aktiivisia. 

Aluksi kurssi oli oli tarkoitus toteuttaa leirikoulumaisesti lähiopiskeluna Otavassa kesällä 2020, mutta kuten kaikki tiedämme, korona laittoi kaikki suunnitelmat uusiksi. Päädyimme hybriditoteutukseen, jossa oli runsaasti ennakkotehtäviä, sekä kolme pitkää verkkotapaamispäivää. Aiheita joita kurssilla käsiteltiin olivat muun muassa tulevaisuuskuvittelu, ekososiaalinen sivistys, utopiat ja dystopiat, kansalaisaktiivisuus, roolipelaus, vastamainonta…. Kurssista saatiin osallistujilta varsin niukasti palautetta kerättyä, mutta se oli suurelta osin positiivista. Taidelähtöiset menetelmät olivat yllättäneet jotkut opiskelijat, mutta kun niihin “pääsi sisään”, olivat nekin heidän mielestään varsin raikas tuulahdus, ja uusia ajatuksia herättelevä opiskelutapa. Eräältä opiskelijalta palauttaana oli mm. “Olipa tämä kyllä yleissivistävä kokemus!”, jonka otamme ehdottamasti suurena kohteliaisuutena. 

Toisella toteutuskerralla talvella olimme jo varautuneet paremmin hybriditoteutukseen. Ohjelmien määrää hieman supistettiin. Tällä kertaa kokeilimme toteutusta yhden kokonaisen lukiokurssin mittaisena. Suurelta osin ohjelmaltaan tämä toteutus oli karsittu versio kesän toteutuksesta. Toisella toteutuskerralla teimme yhteistyötä Joutsenon Opiston kanssa siinä mielessä, että tarjosimme kurssin verkkotapaamispäivien iltapäiväosuuksia heidän opiskelijoiden käyttöön. Heitä osallistuikin varsin mukavasti joka kerralla. Yhteistyötä jatketaan erittäin suurella todennäköisyydellä joko tämän kurssin, tai jonkin muun kurssin kautta lukuvuotena 2021 - 2022. 

Kokonaisuutenaan nämä pilottikurssit ovat olleet erittäin hedelmällisiä, vaikka osallistujamäärä onkin jäänyt hieman pieneksi. Ne ovat poikineet Otavan Opiston aikuislukiolle täysin uuden ekososiaalisen sivistyksen vastuullisuuden, kohtuulliseen ja ihmistenvälisyyden arvoja edistävän oppiaineen, joka mielestämme vielä entistäkin paremmin tukee opiskelijan tulevaisuuslukutaitoa ja kykyä systeemiseen ajatteluun. Tämä kaikki on mielestämme tärkeää yksilön voimaantumisen ja elämän merkityksellisyyden kokemuksen kannalta.  Toivon että näistä pilottikursseista syntynyt Kestävän tulevaisuuden oppiaine todellakin auttaa edes yhtä meistä rakentamaan sitä. 

Kirjoittanut Lauri Ylä-Jussila

Ep. 1 Kärrynpyöriä ja sydämen sivistystä

Koulutuskentän uusi normaali oli joillekin ihan vaan normaali. Vuoden 2020 keväällä koronaviruspandemia siirsi koulut ja oppilaitokset laajoilta osin etäopetukseen. Muutos entiseen oli dramaattinen, ja uusia taitoja opeteltiin pika-aikataululla. Vaikka koulutuskentällä ollaankin palattu jo osin takaisin luokkahuoneisiin, eivät kevään opit jää unohduksiin ja verkko-oppiminen on kiistatta tullut jäädäkseen.

Siinä missä jossain otettiin ensiaskeleet kohti laadukasta ja pedagogisesti toimivaa etäopetusta, oltiin eräässä oppilaitoksessa jo valovuosia – tai ainakin vuosikymmeniä – edellä.

Vuonna 1997, kun nettilukiota alettiin rakentaa, maailma näytti hyvin erilaiselta. Opetuksen ja oppimisen siirtäminen verkkoon oli sulaa hulluutta, ja aluevaltaus oli rohkea.

Kaikki alkoi oppimateriaaleista, mutta hyvin nopeasti huomattiin, että erityisesti lukiokoulutukselle on ja tulee olemaan kysyntää verkossa. Ajatukseksi muodostui, entäs jos koko lukio olisi saatavilla verkossa? Ajatus tuntuu nyt arkipäiväiseltä, mutta silloiseen maailmanaikaan valtava harppaus. Internet oli olemassa, muttei suinkaan saatavilla – ainakaan ihmisten taskuissa kuten nykyään.

Vahvalla näkemyksellä ja visiolla lähdettiin työstämään ajatusta siitä, että pian on mahdollista palvella kaikkia katsomatta maantieteelliseen sijaintiin.

Toiveena oli tuoda oppiminen sinne, missä ihmiset ovat.

Kuuntele Järkipuintijakso Kärrynpyöriä ja sydämen sivistystä ja tutustu Otavan opiston toimintaan: https://open.spotify.com/episode/4zp4hItHA7VDg3rVzOqaTI?si=8Hm3jh8OSLec5y_nYkaQqg

https://otavanopisto.fi/

Järkipuinti - oppimisen asialla

OKO-hankkeen yksi tavoite on tuottaa avoimesti jaettua yleissivistävää materiaalia. Hankkeen aikana tuotetaan yleissivistävän opetuskentän ajakohtaisiin näkökulmiin keskittyvä podcast-sarjaa. Yhteisen ideointiriihen ansiosta sarjan nimeksi päädyttiin valitsemaan Järkipuinti - oppimisen asialla. Ajatuksena on, että Järkipuinti -podcast kurottelee tarraamaan kiinni aiheisiin, jotka ovat oppimisen ja opetuksen kentällä puheenaiheina ja kaikkien huulilla nyt ja tulevaisuudessa. Aihelaaria ja mahdollisia keskustelijoita lähdettiin aluksi ideoimaan yhdessä pienimuotoisessa henkilöstöllemme järjestetyssä työpajassa. Ideoita syntyikin kiitettävästi. Ensimmäiset jaksot ovatkin kummunneet ennen kaikkea oman organisaatiomme osaamisesta ja kiinnostuksen kohteista. Aiheista, jotka ovat laajemminkin olleet opetuskentän ammattilaisten puheissa laajemminkin. Usein podcastien suunnittelun yhteydessä on noussut esiin uusia mielenkiintoisia aiheita.

Tavoitteena on saada jaksoihin vieraaksi erilaisia ja eri näkökulmista asiaa tutkivia oppimisen asiantuntijoita. Vieraina jaksoissa on asiantuntijoita aina tutkijoista, suunnittelijoista, opetushenkilöstöön ja opiskelijoihin. Tavoitteena on tuoda keskustelevaan tyyliin esille sekä tutkimukseen perustuvaa tietoa että aitoja kokemuksia oppimisen maailmasta.

Jaksoja on mahdollista kuunnella osoitteessa: link.otavia.fi/jarkipuinti tai Spotifyn kautta hakusanalla Järkipuinti

Jos haluat mukaan keskustelemaan, ole yhteydessä pedagogiseen suunnittelijaan tai projektipäällikköon. Ota yhteyttä välilehdeltä löydät yhteystiedot.