Mistä tekijöistä koostuu osallistava etäopetus? Verkko-opetuksen asiantuntija ja ohjaaja Matleena Laakso esittelee toimiviksi todettuja, verkkopedagogisia ja -ohjauksellisia toimintamalleja OKO-webinaarissa. Webinaari on toteutettu 24.4.2021 osana Etelä-Savon ELY-keskuksen rahoittamaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hanketta OKO – Osallisuus, kokemuksellisuus ja osaaminen näkyväksi.
Etänä voi olla läsnä monella tapaa
Tietokonevälitteisessä opetuksessa vieroksutaan usein sitä, että kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa tärkeät vivahteet, kuten pienet eleet ja ilmeet, jäävät pois. Keinoja kommunikaation elävöittämiseen kuitenkin löytyy, ja erilaisia tapoja verkkotapaamisen yhteisöllisyyteen kannattaa suunnitella hyvissä ajoin ennen itse tapaamista.
Laakso suosittelee, että opettaja pitäisi webkameransa aina päällä. Suositukseen liittyy myös esteettömyyden näkökulma. “Noin 15 %:lla suomalaisista on jonkinlainen kuulonalenema”, Laakso muistuttaa. “On valtavan iso tuki ymmärtämiselle, että näkee puhujan huulten liikkeet, eleet ja ilmeet.”
Opettajat ovat pääsääntöisesti tottuneet webkameran käyttöön poikkeustilan aikana, mutta opiskelijoille esimerkiksi esitelmän pitäminen kamera auki voi olla äärimmäisen jännittävää. Ratkaisu kameran pelkoon voi löytyä myös hyvin luovasti. “Joku on pitänyt kameran vieressä läheisen ihmisen kuvaa, jolloin linssiä kohti on kivempi katsoa”, Laakso kertoo.
Webkameroiden auki pitämisen lisäksi vuorovaikutusta mahdollistavia työkaluja ovat chatit, joissa opiskelijat voivat keskustella sekä kommentoida opetuksesta nousevia teemoja lähes reaaliaikaisesti mutta keskeyttämättä. “Opettajan on hyvä esittää kysymykset niin, että vastata voi joko ääneen tai chatissa”, Laakso vinkkaa.
Etäopetuksen ohjaajalla on usein monta rautaa tulessa. Chat piipittää uusia kommentteja, video latautuu odotettua hitaammin ja kaksi uutta osallistujaa pyrkii linjoille. Laakso kannustaa sanoittamaan omaa, oppitunnin vetämiseen liittyvää toimintaa opiskelijoille. “Jos diat yhtäkkiä vain häipyvät, opiskelijat voivat hämmentyä”, Laakso kuvaa. “Mutta kun sanot, että hetkinen, avaan jonkin toisen sovelluksen, olosta tulee varmempi ja helpompi.”
Tilan tuntua ja keskustelua virtuaalihuoneissa
Yhteisen tilan tuntu tuo yhdessäoloon omanlaisensa lisän. Nykyteknologia mahdollistaa myös virtuaalisten huoneiden käytön. “Virtuaalimaailmassa ollaan muiden kanssa samassa huoneessa, mutta korviin kantautuu vain lähimpinä olevien ääni. Siinä huomaa, miten tärkeä tilan tunne on”, Laakso kertoo. “Fiilis on ihan erilainen kuin perinteisissä neuvottelusovelluksissa. Virtuaalitodellisuudessa voi liikkua ja valita, kenen kanssa vuorovaikuttaa.”
Laakso kertoo, että esimerkiksi Microsoftilta löytyy kokoontumissovellus, jonka voi asentaa ilmaiseksi ja jota voi käyttää joko tietokoneelle ladattavan sovelluksen tai VR-lasien avulla. Toinen hyvä vaihtoehto on SpatialChat, joka ei vaadi lainkaan erityisiä asennuksia tai tiettyjä tietokoneen ominaisuuksia.
Lainaa tosielämän tilanteita verkkoympäristöön
Kun opettaja kävelee aamulla luokkahuoneeseen, pientä vipinää yleensä riittää jo ennen oppitunnin aloittavaa kellonlyömää. Aikaiset tulijat päivittelevät yhdessä kuulumisia ja kysyvät vinkkejä viime kerralla käsiteltyihin teemoihin. Myös päivän päätteeksi muutama opiskelija jää hetkeksi pohtimaan askarruttamaan jääneitä asioita. Kuulostaako tutulta?
Yhteisten, vapaamuotoisempien hetkien ei tarvitse unohtua opetuksen siirtyessä verkkoon. Verkko-opetuksessa yhdessäololle on vain tehtävä tilaa hieman tietoisemmin. Laakso on huomannut, että etäoppitunnin ohjelmaa laatiessa alkuun voi sujauttaa vapaaehtoiset aloituskahvit. Loppuun taas kannattaa varata hieman aikaa “jatkoille”. Epävirallisissa, yhteisissä hetkissä ensisijaista on rentous. “Opiskelija voi tulla mukaan vain seuran vuoksi, juoda kupin kahvia ja jutella niitä näitä.”
Laakso painottaa, että viime kädessä kouluttaja, opettaja tai ohjaaja määrittelee verkossa kokoontuvan ryhmänsä työskentelykulttuurin. Jos ryhmä on pitkäaikainen, yhteisiä pelisääntöjä voidaan laatia myös yhdessä. “Turvallinen yhdessäolo on sitä, kun ujoimmat uskaltavat puhua ja puheliaimmat uskaltavat olla välillä hiljaa”, Laakso kiteyttää.
Teksti: Anne Turunen