Jyväskylän ammattikorkeakoulun digipedagogiikan lehtori Satu Aksovaara kertoi OKO-hankkeen Loisto-koulutuspäivässä 18.11.2021, kuinka onnistua lähi- ja etäopetusta yhdistävässä hybridiopetuksessa. OKO – Osallisuus, kokemuksellisuus ja osaaminen näkyväksi on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke.

Mitä on hybridiopetus?

Hybridiopetuksella tarkoitetaan opetustilannetta, johon osallistutaan läsnätoteutuksen lisäksi etänä. Satu Aksovaara huomauttaa, että hybridimalleja on useita. “Hyväksi havaittuja toimintatapoja ja -malleja voi soveltaa omaan työhön tilanteen mukaan”, hän vinkkaa.

Perinteisesti ajatellaan, että hybridiopetuksen suunnittelussa on huomioitava kaksi erillistä osallistujaryhmää, läsnä- ja etäosallistujat. Aksovaaran mielestä “erillisajattelua” painotetaan kuitenkin turhan paljon, ja tärkeintä olisi keskittyä suunnittelun ytimeen. “Opettajana tunnet opetettavan aineen, oman ryhmäsi sekä käytettävissä olevat resurssit, kuten ajan”, Aksovaara listaa. “Kun ydin on selvillä, sitä voi ‘kuorruttaa’ erilaisilla yhteisöllisyyden rakentamisen ja oppimisen kehittämisen työkaluilla.”

Teknologiataidot ovat hybridiopetuksen pohja

Itse opettamiseen on helpompi keskittyä, kun hybridiopetuksen vaatima teknologia on hallussa. Esimerkiksi näytön jakamista, käyttöliittymän hallintaa ja eri virhetilanteiden purkua voi harjoitella jo etukäteen. “Mitä harjaantumattomampia olemme käyttöliittymän kanssa, sitä enemmän se vie huomiota opetukselta”, Aksovaara kiteyttää.

Toimintaympäristön tultua tutuksi voi pohtia, millaisia pedagogisia työkaluja opetuksessa kannattaisi hyödyntää. Nykyään korkeakouluopetuksessa korostuvat elinikäinen oppijuus ja opiskelijan vastuu omasta osaamisestaan, ja näihin digitalisaatio tuo aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. “Digitalisaatiossa ei ole kyse entisen toiminnan muuttamisesta digitaaliseksi, vaan uusien toimintamallien luomisesta. Haastankin pohtimaan, suunnittelemmeko aidosti nimenomaan hybriditilannetta vai ‘oikean’ opetustilanteen striimaamista koteihin”, Aksovaara sanoo ja käyttää vertauskuvaa fyysistä opiskelutilaa jakavasta lasiseinästä. “Jos osa oppijoista istuisi lasiseinän takana vain kuuntelemassa, kauanko he jaksaisivat keskittyä?”

Hybridiopetusta eturiviin ja takapulpettiin

Opetus- ja ohjaustilanteita tarkkailtuaan Aksovaara on pannut merkille, että ne voidaan yleensä käsittää joko ryhmätyöskentelyksi tai opettajavetoiseksi luennoinniksi. Kun opettajavetoinen opetus siirtyy verkkoon, dialogi oppijoiden kanssa usein vähenee. Ryhmätyötilanteet taas menettävät tilallisen ulottuvuutensa, kuten pulpettien siirtelyn yhteisen työtilan luomiseksi. Lisäksi erilaiset fyysiset resurssit, kuten käsin kosketeltavat materiaalit, jäävät pois.

Opettajalla on silti mahdollisuuksia luoda hybridiopetuksessa puitteet, joissa niin opettajavetoinen opetus kuin ryhmätyöskentely sujuu yhteisöllisesti läsnä- ja etäosallistujien kesken. Esimerkiksi ideointia voi tehdä läsnäosallistujien kesken tusseilla ja fläppitauluilla, kun etäosallistujat tekevät keskenään yhteistyötä sille soveltuvalla digitaalisella alustalla. Työskentelyn päätteeksi molemmat tuotokset käydään yhteisesti läpi. Toimintamalli kannattaa kuitenkin harkita tilannekohtaisesti. “Voi olla niin, että yhdellä kertaa työskennellään läsnä- ja etäihmisten kesken erikseen, mutta seuraavalla kerralla oppimistilanne muotoillaan niin, että sekaryhmät pitävät toisiinsa yhteyttä vaikkapa WhatsAppin tai FaceTimen avulla”, Aksovaara ehdottaa.

Ryhmän jakautuminen aktiivisiin eturivin kuuntelijoihin ja takapulpetin nuokkujiin on tuttu myös perinteisistä luokkahuoneista. Lisähaaste opettajalle on hybriditilanteessa erityisesti se, ettei kaikkiin oppijoihin ole näköyhteyttä. Aksovaara muistuttaa, että verkko-opetuskin onnistuu parhaiten sen ollessa vuorovaikutuksellista – yksinäisyys ja eristäytyminen on oppimisen suurin este. “Opiskelijat ovat vuorovaikutuksessa vertaisoppijoiden, opettajien, ympäristön ja materiaalien kanssa. Opettajan on huomioitava läsnä- ja etäosallistujia tasavertaisesti.”

Onnistuneen oppimisprosessin aakkoset

Kun oppijat asettuvat luentosaliin tai pulpettien ääreen, syntyy tiettyjä odotuksia siitä, millainen opetustilanne on luvassa. Hybriditilanteessa nämä odotukset eivät enää päde, vaan on luotava uudet pelisäännöt. “Mieti ryhmämuotoa ja sitä, mitä oppimisprosessissa milloinkin tapahtuu”, Aksovaara kehottaa. “Tiedon tuottamista, rakentamista, kommentointia vai esittämistä?”

Hybridiopetustilanteen aluksi koolla voi olla koko ryhmä. Sitten työskennellään hetki pienryhmissä ja palataan taas koko ryhmän pariin. Aksovaara haastaa pohtimaan, miten vuorovaikutus toimii eri ryhmämuotojen aikana esimerkiksi opettajan ja oppijoiden välillä. “Miten esimerkiksi pienryhmävaiheessa opettaja saa tietoonsa, että opiskelijat kaipaavat apua?” hän kysyy ja rohkaisee “jumppaamaan” erilaisia opetustilanteita ennalta läpi tarvittavien pelisääntöjen valossa.

Vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää miettiä oppimistilanteiden jälkeen, ketkä kaikki oikeastaan olivat äänessä. “Puhuivatko keskenään vain opettaja ja kolme opiskelijaa, vai oliko käytössä osallistavia opetusmenetelmiä?” Aksovaara havainnollistaa. “Mitä vähemmän me opettajat puhumme, sitä aktiivisempia oppijat ovat!”

Teksti: Anne Turunen