Koulutuskentän uusi normaali oli joillekin ihan vaan normaali. Vuoden 2020 keväällä koronaviruspandemia siirsi koulut ja oppilaitokset laajoilta osin etäopetukseen. Muutos entiseen oli dramaattinen, ja uusia taitoja opeteltiin pika-aikataululla. Vaikka koulutuskentällä ollaankin palattu jo osin takaisin luokkahuoneisiin, eivät kevään opit jää unohduksiin ja verkko-oppiminen on kiistatta tullut jäädäkseen.
Siinä missä jossain otettiin ensiaskeleet kohti laadukasta ja pedagogisesti toimivaa etäopetusta, oltiin eräässä oppilaitoksessa jo valovuosia – tai ainakin vuosikymmeniä – edellä.
Vuonna 1997, kun nettilukiota alettiin rakentaa, maailma näytti hyvin erilaiselta. Opetuksen ja oppimisen siirtäminen verkkoon oli sulaa hulluutta, ja aluevaltaus oli rohkea.
Kaikki alkoi oppimateriaaleista, mutta hyvin nopeasti huomattiin, että erityisesti lukiokoulutukselle on ja tulee olemaan kysyntää verkossa. Ajatukseksi muodostui, entäs jos koko lukio olisi saatavilla verkossa? Ajatus tuntuu nyt arkipäiväiseltä, mutta silloiseen maailmanaikaan valtava harppaus. Internet oli olemassa, muttei suinkaan saatavilla – ainakaan ihmisten taskuissa kuten nykyään.
Vahvalla näkemyksellä ja visiolla lähdettiin työstämään ajatusta siitä, että pian on mahdollista palvella kaikkia katsomatta maantieteelliseen sijaintiin.
Toiveena oli tuoda oppiminen sinne, missä ihmiset ovat.
Kuuntele Järkipuintijakso Kärrynpyöriä ja sydämen sivistystä ja tutustu Otavan opiston toimintaan: https://open.spotify.com/episode/4zp4hItHA7VDg3rVzOqaTI?si=8Hm3jh8OSLec5y_nYkaQqg