Ketu Kettu ja Roskakasa matkaan

OKO - Osallisuus, kokemuksellisuus ja osaaminen näkyväksi -hanke on lukiokoulutuksen kehittämisen hanke. Mutta voiko mikään hanke tai toiminto tyytyä pysymään omassa kuplassaan, vai onko tarkoitus levittää hyviä käytäntöjä oppiasterajat ja oppilaitosrajat ylittäen? Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on Kyllä!

Tahtotila on vahva! Yhtenä hankkeen työpakettina on ekososiaalisen sivistyksen aikuislukiolinja. Kestävän tulevaisuuden ja ekososiaalisen sivistyksen eteen on tehty hankkeessa paljon töitä. 

Mutta miten osallistaa kaikki toimijat? Henkilöstö, opiskelijat, verkostot. Syntyi ajatus kahdesta sarjakuvahahmoista, Ketu Ketusta ja Ketun vastahamosta Roskakasasta. Ketu on hyvis ja Roskakasa on pahis. Ketu Kettu ja Roskakasa eivät kuitenkaan ole yksiulotteisia: Kettu kanatarhassa tappamassa tai valtava muovisaari valtameressä kellumassa täynnä eliökuntaa ei ehkä ole se ensimmäinen mielikuva hyviksestä ja pahiksesta.

Syksyllä 2021 lukion opiskelijat kirjoittivat Jenni Linturin vetämässä dialogipajassa kolmen ruudun strippejä Ketulle ja Roskakasalle, ja tammikuussa 2022 Otavian henkilöstö teki samoin. Anne Rongas loi Ketusta virkatun hahmon, ja yhtäkkiä Ketu alkoi elää omaa elämäänsä. Ketu on kolmiulotteinen, sympaattinen, käsinkosketeltava hahmo, joka innostaa kaikkia toimimaan. Ketu on ollut Savostamon julkistamistilaisuudessa kertomassa, kuinka hänestä tuli kiertotalouskumppani. Näin Ketu on päässyt tekemään hankkeiden välistä yhteistyötä, kun OKO-hankkeen työpaketti 4 ja Koulutusportti-hankkeen Savostamo ovat kohdanneet.

Nyt Ketu kertoo, kuinka vähennetään ruokahävikkiä. Tempausta varten Otavan Opiston ja Otavan koulun oppilaat äänestivät, millainen juliste olisi syytä olla yhteisen ruokalan seinällä. Valittavana oli neljä vaihtoehtoa. 138 opiskelijaa ja oppilasta osallistui äänestykseen, ja voittajaksi selviytyi 50 äänellä sinipohjainen Ketu-juliste, jonka viestinä on ÄLÄ SYÖ SILMILLÄSI! Ota sen verran kuin jaksat syödä.

Mitäköhän Ketu keksii seuraavaksi?

Teksti: Tuija Salminen
Kommentit ja muokkaus: Jenni Linturi ja Anne Rongas

Ep. 1 Kärrynpyöriä ja sydämen sivistystä

Koulutuskentän uusi normaali oli joillekin ihan vaan normaali. Vuoden 2020 keväällä koronaviruspandemia siirsi koulut ja oppilaitokset laajoilta osin etäopetukseen. Muutos entiseen oli dramaattinen, ja uusia taitoja opeteltiin pika-aikataululla. Vaikka koulutuskentällä ollaankin palattu jo osin takaisin luokkahuoneisiin, eivät kevään opit jää unohduksiin ja verkko-oppiminen on kiistatta tullut jäädäkseen.

Siinä missä jossain otettiin ensiaskeleet kohti laadukasta ja pedagogisesti toimivaa etäopetusta, oltiin eräässä oppilaitoksessa jo valovuosia – tai ainakin vuosikymmeniä – edellä.

Vuonna 1997, kun nettilukiota alettiin rakentaa, maailma näytti hyvin erilaiselta. Opetuksen ja oppimisen siirtäminen verkkoon oli sulaa hulluutta, ja aluevaltaus oli rohkea.

Kaikki alkoi oppimateriaaleista, mutta hyvin nopeasti huomattiin, että erityisesti lukiokoulutukselle on ja tulee olemaan kysyntää verkossa. Ajatukseksi muodostui, entäs jos koko lukio olisi saatavilla verkossa? Ajatus tuntuu nyt arkipäiväiseltä, mutta silloiseen maailmanaikaan valtava harppaus. Internet oli olemassa, muttei suinkaan saatavilla – ainakaan ihmisten taskuissa kuten nykyään.

Vahvalla näkemyksellä ja visiolla lähdettiin työstämään ajatusta siitä, että pian on mahdollista palvella kaikkia katsomatta maantieteelliseen sijaintiin.

Toiveena oli tuoda oppiminen sinne, missä ihmiset ovat.

Kuuntele Järkipuintijakso Kärrynpyöriä ja sydämen sivistystä ja tutustu Otavan opiston toimintaan: https://open.spotify.com/episode/4zp4hItHA7VDg3rVzOqaTI?si=8Hm3jh8OSLec5y_nYkaQqg

https://otavanopisto.fi/