Dynaaminen HOPS-lomake

Tiedättekö sen sanonnan "The devil is in the details"? Tällä viitataan siihen, kuinka yksinkertaiselta vaikuttava asia onkin oikeasti yksityiskohdissaan monimutkainen ja aiheuttaa todennäköisesti myös ongelmia. Tällaiseksi on muodostunut aikuisten perusopetuksen HOPS-lomake, jolla pyritään taklaamaan hyvin monista eri taustoista opintonsa aloittavien opiskelijoiden tilanteita ja niihin liittyviä yksityiskohtia. Voin vakuuttaa, että ei ole aivan yksinkertaista. Takana on kymmeniä tunteja suunnittelua, jossa olemme yrittäneet mallintaa reaalimaailman toimintoja verkko-ohjaajien ja sovelluskehityksen yhteistyönä yhdeksi jouhevaksi digitaaliseksi työkaluksi.

Lähtökohtana suunnittelutyölle ovat olleet word-muotoinen HOPS-lomake, opintoajan suunnitteluun tehty excel-pohja ja opetussuunnitelman henkilökohtaiselle opiskelusuunnitelmalle määrittämät vaatimukset. Näistä edettiin lukuisten rautalankamallisten hahmotelmien kautta käyttöliittymiin, jotka kehittyivät pala kerrallaan karkeista luonnoksista kohti käyttäjäystävällisempää versiota, johon UI-suunnittelijakin kävi tekemässä taikojaan. Käytännön ohjaustyötä tekevät ohjaajat ovat olleet mukana koko ajan suunnittelussa ja jokaisesta detaljista käytiin pitkiä keskusteluja, joissa on pohdittu muun muassa ohjauskeskusteluiden kulkua, eri opiskelijoiden kanssa vastaan tulevia tilanteita, ainevalintoja, lomakkeen muokkaushistoriaa, lomakkeen käyttäjäystävällisyyttä, visuaalisuutta ja ohjaavuutta, näin joitakin mainitakseni.

Taustoitetaan tilannetta ja opiskeluvalmiuksia

Tavoitteena on ollut aikuisten perusopetuksen aloittavalle opiskelijalle sopiva, vaiheistettu lomake, jonka avulla hän hahmottaa opinnoissa edessä olevan kokonaisuuden ja sen vaatiman ajan. Opiskelijan on tarkoitus tutkailla ja täyttää HOPS-lomaketta sekä itsenäisesti että ohjaajan kanssa ohjauskeskustelun aikana. Opiskelijan ohjaajalla on pääsy katsomaan HOPS-lomaketta ja myös muokkaamaan sitä. Muokkaukset tallentuvat kuitenkin muokkaushistoriaan, josta opiskelija näkee muokkaajan nimen ja muokkausajankohdan.

HOPS-lomakkeen ensimmäisillä välilehdillä kysellään perustietoja ja taustoitetaan opiskelijan tilannetta. Ensimmäisen välilehden tiedot, kuten nimi, koulutuslinja, ohjaajan nimi ja lomakkeen muokkausajankohta täytetään automaattisesti. Osaamisen ja lähtötason arvioinnissa opiskelija kuvaa aiempaa koulutus- ja työkokemustaustaansa sekä arvioi omaan kielitaitoaan.

Osaamisen ja lähtötason arvioinnissa opiskelija esimerkiksi arvioi omaa kielitaitoaan.

Opiskelutaidot ja motivaatio -välilehti on pyritty tekemään opiskelijalle helpoksi vastata, sillä avoimet tekstikentät ovat osoittautuneet liian haastaviksi aikuisten perusopetukseen hakeutuville opiskelijoille. Niiden sijaan on tehty väittämiä, joihin opiskelija reagoi. Opiskelijalle sopivia opiskelutapoja kartoitetaan itsearvioinnilla, jossa opiskelijan täytyy arvioida asteikolla erittäin hyvin - erittäin huonosti (5 portainen Likertin asteikko), kuinka hyvin luetellut opiskelutavat auttavat häntä opiskelussa. Listalla on erilaisia opiskelutapoja, kuten oppimateriaalin lukeminen, opetuksen kuunteleminen, asian selittäminen toiselle tai videoiden katsominen.

Myös motivaatiota ja mahdollisia tuentarpeita kartoitetaan väitteiden avulla, joihin opiskelijan tulee reagoida aiemmasta kohdasta tutulla asteikolla sen perusteella, miten väitteet kuvaavat häntä opiskelijana. Väitteistä on pyritty tekemään helppoja vastata, kuten "Opiskeleminen on minusta mukavaa" tai "Pystyn seuraamaan ohjeita ja toimimaan niiden mukaisesti". Ohjaaja pystyy tarttumaan opiskeluun mahdollisesti vaikuttaviin asioihin opiskelijoiden vastausten perusteella ohjauskeskustelussa.

Opiskelija arvioi omaa tapaansa oppia ja itseään opiskelijana reagoimalla väitteisiin. Tällaiseen ratkaisuun päädyttiin, koska aiemmin on havaittu, että opiskelijoiden on esimerkiksi vaikea sanoittaa omiin taitoihinsa tai motivaatioonsa liittyviä asioita.

Asetetaan tavoitteet ja suunnitellaan opintoja

Erikoisen hieno, mutta teknisesti myös erittäin monimutkainen on Tavoitteet ja opintojen suunnittelu -välilehti, joka reagoi opiskelijan valintoihin ja jo suoritettuihin opintoihin. Aivan ensimmäiseksi opiskelija asettaa itselleen valmistumisaikatavoitteen ja kertoo, onko hänellä jo mielessä, mitä aikoo tehdä suoritettuaan peruskoulun.

Sen jälkeen opiskelijan on arvioitava, kuinka monta tuntia viikossa hänellä on aikaa opiskella. Jos opiskelijan syöttämä aika-arvio on ristiriidassa hänen tavoiteaikatauluunsa nähden, lomake kehottaa opiskelijaa pohtimaan asiaa vielä. Jos aika-arvio on realistinen, lomake antaa palautetta myös siitä. Suuntaa antavan valmistumisaika-arvion laskennassa käytetään yhden kurssin laajuutta, joka 28 tuntia. Opintoihin menevään aikaan lasketaan aluksi koko oppimäärän laajuus, joka aikuisten perusopetuksessa on vähintään 44 kurssia. Jos opiskelijalle hyväksiluetaan aiemmista opinnoista tietty määrä kursseja, lomake osaa huomioida asian laskuissaan. Jos opiskelija innostuu suorittamaan valinnaisia opintoja enemmän kuin niitä vaaditaan, lomake osaa reagoida siihenkin. Lomakkeen ohjaavissa teksteissä painotetaan sitä, että laskettu aika on suuntaa antava. Toisaalta se myös elää koko ajan sitä mukaa, kun opiskelija etenee opinnoissaan.

Opintolaskurin avulla opiskelijaa pyritään auttamaan sen hahmottamisessa, kuinka paljon aikaa opiskelu vaatii esimerkiksi viikkotasolla. Tässä kuvassa opiskelija on asettanut niin pienen viikkotuntimäärän, että opintoaikakin loppuu kesken.

Tällä välilehdellä opiskelija asettaa itselleen myös valmistumisaikatavoitteen. Tässä kuvassa opiskelija on arvioinut, että opiskelee keskimäärin 25 tuntia viikossa. Lomake kertoo, että sillä tahdilla opiskelijan on mahdollista valmistua jopa aiemmin kuin suunnitteli. Toki tosimaailmassa opinnot eivät etene näin yksioikoisesti, mutta näin opiskelija saa jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka paljon opiskeluun on varattava aikaa.

HOPS-lomakkeessa on panostettu erityisen paljon myös opintojen edistymisen visualisointiin. Koko aikuisten perusopetuksen oppimäärä on purettu näkymäksi, josta käyvät ilmi pakolliset ja valinnaiset kurssit aineittain. Opiskelijatasolla siitä näkee, mitkä kurssit opiskelija on suorittanut, mistä hänelle on tehty hyväksiluku sekä lisäksi ne kurssit, joille hän on ilmoittautunut mutta ei vielä suorittanut. Samassa näkymässä opiskelija voi suunnitella, mitä valinnaisopintoja aikoo suorittaa.

Ohjaaja puolestaan voi ehdottaa opiskelijalle paitsi valinnaisopintoja, myös spesifisti jonkun tietyn kurssin suorittamista seuraavaksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ohjaaja valitsee oppilaitoksen kurssitarjonnasta tietyn ryhmäkurssitoteutuksen, jota ehdottaa opiskelijalle. Kyse on kuitenkin vain ehdotuksesta, mikään ei estä opiskelijaa valitsemasta aikaan sitomatonta kurssitoteutusta sen sijaan.

Näkymä elää opiskelijan opintojen edetessä eli näkymästä saa nopeasti kokonaiskuvan, mitä opiskelija on jo suorittanut ja mitä on vielä tekemättä. Kehitysvaiheessa näkymä todettiin niin informatiiviseksi, että näkymä irrotettiin HOPS:ista ja liitettiin myös osaksi ohjaajien työkalua, jossa opiskelijan tilannetta voi tarkastella kokonaisvaltaisesti. Ohjaaja toki pääsee tarkastelemaan myös ohjattavansa HOPS-lomaketta. Näkymää aiotaan todennäköisesti hyödyntää myös opiskelijoiden omassa Opinnot-näkymässä, jolloin opiskelijan ei tarvitse klikkailla itseään HOPS-lomakkeeseen sen nähdäkseen.

Opintojen etenemistä voi seurata näkymästä, joka visualisoi koko aikuisten perusopetuksen oppimäärää. Siitä näkee helposti, mitä on tehnyt ja mitä on vielä tekemättä.

Lopuksi on todettava, että vain aika näyttää, kuinka hyvin tämä toimii käytännössä. Tiedossa on jo nyt päivitystarpeita, joihin palataan lomien jälkeen syksyllä. Opiskelijan opintojen seuraamiseen liittyy nimittäin yllättävän paljon muuttujia, joista ihan jokaista ei ole huomioitu lomakkeen toiminnallisuuksia suunnitellessa. Lisäksi vaikka hanke on päättymässä, lomaketta aiotaan kehittää eteenpäin käyttäjäkokemusten ja -palautteen perusteella. Tavoitteena on myös, että HOPS-lomake toteutetaan samalla ajatuksella myös lukion puolelle. Se vaatii kuitenkin runsaasti suunnittelua, koska lukion puolella esimerkiksi ainevalinnat aiheuttavat oman vaikeuskertoimensa HOPS-lomakkeeseen.

Teksti: Nina Kurki

Käyttäjälähtöinen sovelluskehitys

Meille OIDO:ssa on erityisen tärkeää, että kaikki mitä hankkeessa suunnitellaan ja tehdään, tapahtuu tiukassa yhteistyössä loppukäyttäjien kanssa. Hankkeen alussa kehitystyö oli hyvin pitkälle sitä, että ohjauksen ammattilaiset kävivät läpi ohjauksen nykytilannetta ja siihen liittyviä prosesseja. Pohdintaan liittyi myös haasteiden kartoittamista ja niihin ratkaisujen miettimistä. Tilannekuvan lisäksi mietittiin myös sitä, kuinka tilannetta haluttaisiin parantaa nykyisestä.

Sitä kautta alkoi pikku hiljaa kehittyä ajatuksia erilaisista digitaalisista työkaluista, jotka erityisesti tukisivat opiskelijan itseohjautuvuutta itsenäisissä etäopinnoissa. Samalla niiden oli tarkoitus tarjota ohjaajille lisää työkaluja, jotta he voisivat kohdentaa ohjaustoimet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sitä tarvitseville.

Matka toiveesta valmiiksi työkaluksi on kuitenkin hyvin pitkä ja sisältää lukuisan määrän iteraatioita, joiden aikana toive pikku hiljaa jalostuu digitaaliseksi työkaluksi tai näkymäksi. On harhaluulo ajatella, että sovelluskehitys on vain sitä, että koodari naputtelee koodia määritysten mukaisesti. On se tietysti sitäkin, mutta se vaatii myös yhteisen näkemyksen hakemista, erilaisten mahdollisuuksien pallottelua, yrityksiä, erehdyksiä ja myös onnistumisia.

Iteratiivisessa sovelluskehityksessä kehitys etenee vaiheissa, joihin voi palata missä tahansa vaiheessa tarpeen mukaan. Iteraation myötä luonnokset kehittyvät käyttöönotettaviksi piirteiksi. Kuvat: Adobe Stock

Suunnittelussa kaiken lähtökohtana ovat käyttäjien tarpeet ja toiveet. Lähtökohtana oli, että ohjaajat saivat unelmoida isosti siitä, kuinka etäopintojen ohjaus voisi tapahtua. Tässä vaiheessa ei ollut rajoitteita, kaikkea sai toivoa. Syntyi muun muassa unelmaohjaamo, johon ohjaajat olivat sijoittaneet kaiken, mitä erityisen toimiva etäohjaus voisi tarvita tuekseen.

Asiakasymmärrys on välttämätöntä

Palvelumuotoilu on ollut paljon esillä viime vuosien aikana. Puhutaan esimerkiksi muotoiluajattelusta (engl. design thinking), joka on ihan justiinsa sitä, mitä ketterissä sovelluskehitysprojekteissa harrastetaan. Kehitysprosessin alussa pyritään ymmärtämään, mitä asiakas eli tässä tapauksessa ohjaaja ja opiskelija tarvitsevat ja miksi. Asiakkaan ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta projektissa päästään millään tavalla järkevästi eteenpäin. Ymmärrystä voidaan rakentaa monella eri tavalla, esimerkiksi keskustelemalla. Siihen voi liittyä myös kuvausta nykyisestä toiminnasta ja siihen liittyvistä ongelmakohdista. Meillä siihen on liittynyt lisäksi unelmointia siitä, miten asiat toimisivat täydellisessä maailmassa.

Ymmärryksestä määrittelyyn siirtyminen ei ole selkeä vaihe, jossa ymmärrys on saatu valmiiksi ja määritteleminen alkaa. Ennemmin kyse on siitä, että ymmärrysvaiheessa kerätään tietoa, josta määrittelyvaiheessa pyritään tekemään johtopäätöksiä. Johtopäätökset voivat esimerkiksi ratkaistavia ongelmia tai täytettäviä tarpeita. Meillä sovelluskehityksessä kerätystä aineistosta on tehty analyysiä, jossa erilaisia toiveita ja tarpeita jaoteltiin kokonaisuuksiksi, mahdollisiksi komponenteiksi ja näkymiksi. Lopulta määriteltyjä komponentteja oli huomattavan paljon enemmän kuin mitä hankkeen aikana mitenkään ehdittäisiin toteuttamaan. Näiden osalta on tehty priorisointia ohjaajien kanssa.

Toteutettava piirre kehittyy iteroiden

Meillä ideointivaiheeseen osallistuvat sekä ohjaajat että sovelluskehittäjät. Tavallaan ideoinnissa on kyse myös määrittelystä, koska tässä kohden pallotellaan ideoita siitä, miten asiat voisivat toimia ja toisaalta myös, kuinka niiden tulisi toimia. Monesti on niin, että käyttäjillä ei ole täyttä ymmärrystä siitä, mikä kaikki on on teknisesti mahdollista. Toisaalta voi olla myös niin, että omaan korvaan viattomalta kuulostava toive onkin teknisesti todella monimutkainen eikä ehkä sen kaiken työn ja ajan arvoinen. Ideoidessa asiakasymmärryksen merkitys vahvistuu: kun ymmärtää asiakasta, voi ehdotella hänelle sellaisiakin asioita, joita hän tarvitsee, mutta ei osaa toivoa.

Näiden vaiheiden jälkeen sovelluskehityksessä vetäydytään luonnostelemaan toivottuja piirteitä. Aluksi luonnokset voivat olla rautalankamalleja käyttöliittymästä tai hätäisesti kyhättyjä prototyyppejä. Olennaisinta niissä on se, että kaikki aiemmin suunniteltu saadaan visualisoitua jotenkin tavalla, johon asiakas eli meillä ohjaajat pystyvät ottamaan kantaa. Visualisoinnit ovat siksikin tärkeitä, että niitä nähdessä mieleen alkaa pulpahdella uusia ideoita ja toisaalta myös mielipiteitä siitä, miten asiat eivät ainakaan voi toimia. Palaute on siis usein myös uudelleen määrittelyä ja ideointia, jonka perusteella sovelluskehityksessä syvennetään ymmärrystä ja palataan luonnostelemaan.

Useiden iteraatioiden kautta digitaaliset työkalut kehittyvät luonnoksista käyttöönotettaviksi piirteiksi. Jopa vielä demolla testattava versio käy läpi useita iteraatioita, kun siitä karsitaan pois isompia ja pienempiä toimimattomuuksia. Esimerkiksi pelkästään käyttöliittymätekstien hifistely vie aikaa: niiden pitää ohjata käyttäjää riittävästi ja olla yksiselitteisiä, mutta määrän pitää olla maltillinen. Ohjeitakin voi olla liikaa.

Sovelluskehitysprojektissa käytetään siis hyvin samankaltaisia toimintatapoja kuin palvelumuotoilussa. Vasta palvelumuotoilun yleistyttyä niitä tosin on alettu käyttää myös vaikka minkä muotoilussa. On kuitenkin huomioitavaa, että suuri osa työstä on jotain muuta kuin koodaamista, jota toki sitäkin on, mutta se on vain osa kokonaisprojektia. Toinen huomioitava asia on, että iteraatiot vievät aikaa. Sovelluskehitys on siis melko hidasta. Tämä kannattaa huomioida jo ennen projektiin ryhtymistä, koska usein voi olla niin, että asiakaspää ei ole varannut riittävästi aikaa olla mukana projektissa. Se näkyy väistämättä lopputuloksessa, jos sovelluskehityksen päässä pitää arvailla, miten asioiden pitäisi olla.

Teksti: Nina Kurki
Kuvat: Adobe Stock

Ohjaamon uudistaminen

Ohjaamoksi digitaalisessa Muikku-oppimisympäristössämme kutsutaan näkymää, josta ohjaaja tai opettaja voi seurata omia opiskelijoitaan tai kokonaisia opiskelijaryhmiä. Tähän saakka tämä näkymä on ollut lähinnä seurantanäkymä - minkäänlaista interaktiota opiskelijan ja ohjaajan tai opettajan välille se ei ole mahdollistanut. Opinnot-näkymä puolestaan on näkymä, jossa opiskelija voi tarkastella omien opintojensa etenemistä ja muuta siihen liittyvää dataa.

Ohjaamon perinpohjainen uudistaminen on ollut puheissa ja ajatuksissa aika ajoin, mutta - kuten hyvin usein - prioriteetit ovat olleet muualla. Nyt OIDO-hankkeen myötä meille on syntynyt mahdollisuus parantaa opiskelijan opintojen seurantaa ja hallinnointia ohjaajan ja opettajan perspektiivistä ja nimenomaan perusopetuksen opiskelijoiden suhteen, joilla on suurempi tarve tuelle ja vuorovaikutukselle opinnoissaan.

Usein nämä uudistukset tehdään pallottelemalla käyttöliittymäideoita ees taas - myös Scrum-metodin käyttäjätarinoita on kokeiltu heikohkoin tuloksin. Nyt aloitimme sillä, että ohjaajille annettiin vapaat kädet unelmoida, mitä tietoa he haluaisivat ohjaamossa nähdä. Se oli aika selkeä ja hyvä lähtökohta.

Käyttöliittymälliset asiat ja toiminnallisuudet ovat meidän työnkuvaamme ohjelmisto- ja käyttöliittymäsuunnittelijoina. Kun saamme haluamaamme tietoa, meille jää vapaat kädet jäsennellä ja ratkaista niitä ongelmia, joita sen tiedon näyttämisestä syntyy. Pystymme sen varassa hahmottamaan myös työkaluja, joilla tietoa saadaan näkyville mahdollisimman intuitiivisilla ja yksinkertaisilla välineillä, jotka tarvittaessa mahdollistavat luovia tapoja ratkaista ongelmia työssä. On hieno kokemus nähdä ihmisten käyttävän luomiamme välineitä tehokkaasti tavoilla, joita emme itse tulleet edes ajatelleeksi. Mielestäni monikäyttöisyys, sekä työkalujen välinen synergia ovat onnistuneen välineen merkki.

Jäsentelyprosessilla kokonaiskuva

Kun saimme Unelmien ohjaamo -työnimellä kulkevan materiaalin käsiimme, lähdimme heti purkamaan sitä näkymiksi ja komponenteiksi. Itse otin haltuuni kokonaiskuvan ja toinen käyttöliittymäsuunnittelijamme komponentit ja näkymät. Tällaisella työnjaolla saamme isoa kokonaisuutta nopeasti eteenpäin ja vaikka päällekkäisyyksiltä ei koskaan vältytä, ne eivät ole isoja ja siten hankalia korjata.

Olin jo aiemmin hahmottanut, että emme voi rakentaa opiskelijoiden Opinnot-näkymää tai ohjaajien Ohjaamoa ottamatta huomioon ympäristön etusivua. Työnjako näkymien välillä jaoteltaisiin väleille:

• Aiemmin

• Nyt

• Seuraavaksi

Ohjaamon kannalta se, mikä on olennaista juuri nyt, kuuluu ensisijaisesti heti kirjautumisen jälkeen ympäristön etusivulle. Kaikki muu olisi ensisijaisesti Ohjaamon asia.

Aloitin työsarkani listaamalla kaikki materiaalissa mainitut tarpeet diagrammielementeiksi jaottelematta niitä aluksi mitenkään. Kertyneen läjän laatikoita jaottelin sitten samankaltaisiin ryhmiin, jonka jälkeen aloin pohtia mikä niitä yhdistää. Tässä vaiheessa vilkuilin myös aikaisempia muistiinpanoja sekä suunnitelmia ja otin niistä ideoita mukaan. Sitten nimesin kokonaisuudet seuraavasti:

• Perustiedot

• Ohjaussuhde

• Opiskelusuunnitelma

• Opintohistoria

Ohjaamo listaa, suodattaa ja ryhmittelee opiskelijoita, joista ohjaaja tai opettaja voi valita opiskelijan lähemmin tarkasteltavaksi. Kyseisen päätöksen tekemiseen tarvitaan luonnollisesti tietoa. Tämänhetkisessä Ohjaamossa sitä tietoa on heikosti, joten ensimmäinen asia oli jatkokysellä ohjaajilta, mitä tietoa he tarvitsevat: mitä on olennaista nähdä opiskelijalistassa.

Opiskelijan tilannenäkymä purettiin toiveiden ja unelmien pohjalta kaaviokuvaksi. Tämän pohjalta näkymää lähdettiin suunnittelemaan tarkemmin. Kaikki alussa mukana eivät piirteet eivät edenneet toteutukseen asti ainakaan tässä ensivaiheessa.

Toinen “Unelmien ohjaamossa” kuvattu tarve oli kategorioida opiskelijoita. Moisen tekeminen automaattisesti on eettisesti ongelmallista, joten tärkeäksi muodostui se, että ohjaajalla tulisi olla välineitä luoda ja hallinnoida omia listojaan valitun tiedon perusteella. Tätä varten meillä oli jo ennestään olemassa liputusväline, jolla ohjaaja voi lisätä opiskelijoita luomiinsa kategorioihin sekä jakaa halutessaan lippuja muille ohjaajille.

Opiskelijakohtainen näkymä seurasi siis ylempänä mainittua neljän kohdan jakoa. Päätimme jo aikaisemmin, että toteuttaisimme opiskelijanäkymän dialogiin välilehtien päälle ja näin saisimme lisää tilaa kullekin näkymälle jatkokehitystäkin silmälläpitäen.

Tässä vaiheessa löimme toisen käyttöliittymäsuunnitelijan kanssa päämme yhteen, keskustelimme ja väittelimme erot selviksi ja tarkensimme yksityiskohtia. Siirsin itse vielä muutaman laatikon kategoriasta toiseen.

Lopulta saimme valmiiksi melko pitkälle mietityn ja loogisen lähtökohdan kehittämistyöllä ja sitä seuraavalle hiomiselle. Suunnittelemisessa on olennaista myös tunnistaa, missä kohtaa kannattaa lakata suunnittelemasta, sillä käytäntö jyrää helposti hienoimmankin suunnitelman lopulta.

Teksti: Antti Ukkonen
Aloituskuva: Adobe Stock

OIDO:sta apua opintojen suunnitteluun, aikatauluttamiseen ja seurantaan

OIDO eli Opiskelijan itseohjautuvuuden tukeminen digitaalisissa oppimisympäristöissä on Opetushallituksen rahoittama innovatiivisten oppimisympäristöjen kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa opiskelijoiden avuksi heidän itseohjautuvuuttaan tukevia työkaluja ja näkymiä avoimen lähdekoodin digitaaliseen Muikku-oppimisympäristöön. Hanke kestää vuoden 2022 heinäkuun loppuun.

Ohjaajien huomiot hankkeen taustalla

Mikkelin kaupungin liikelaitos Otavia tarjoaa muun muassa aikuisten perusopetuksen etäopintoja, joiden kehittäminen on tässä hankkeessa keskiössä. Hankeideaa lähdettiin kartoittamaan verkko-ohjaajien avulla, koska heillä on paras kokonaisnäkemys siitä, millaisia aikuiset peruskoululaisemme ovat, millaisiin kysymyksiin he kaipaavat vastauksia ja millaista tukea tarvitsevat opinnoissaan.

Opetushallituksen julkaisemassa hakutiedotteessa meitä puhutteli erityisesti painopistealue, joka liittyi oppimisanalytiikkaan ja oppimiseen liittyvän datan hyödyntämiseen tavalla, joka tukee opiskelijoiden, opettajien ja opetuksen järjestäjien arjen toimintaa. Näimme tässä hienon mahdollisuuden lähteä kehittämään edelleen etäopetusratkaisuja, jotka tukisivat aikuisten perusopetuksessa opiskelevia opiskelijoitamme heidän usein hyvin itsenäisissä opinnoissaan.

Ohjaajilta kerättiin ajatuksia siitä, millaisia työkaluja digitaaliseen oppimisympäristöön tarvittaisiin, jotta voisimme palvella opiskelijoitamme paremmin. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että suurimmat haasteet ja tarpeet liittyvät opintojen alkutaipaleelle: opintojen aloittamiseen, suunnitteluun ja aikatauluttamiseen. Lisäksi opintojen kokonaisuus on opiskelijoille usein vaikea hahmottaa: mitä pitää suorittaa, missä järjestyksessä ja kuinka paljon on vielä suoritettavaa. Näihin ituihin tartuimme ja suunnittelun avuksi syntyi alla oleva kuva, jossa hankekokonaisuutta ja sen tavoitteita on pyritty kuvaamaan yhden graafin avulla.

OIDO-hankkeen suunnitelma alkoi muodostua kahden pääteeman, opintojen suunnittelun ja opintojen etenemisen seuraamisen, ympärille.

Suunnitelmassa hahmottui kaksi pääteemaa: opintojen suunnittelu ja opintojen etenemisen seuraaminen. Molemmat pääteemoista jakautuvat edelleen alateemoihin, kuten opintojen suunnittelu ainevalintojen tekemiseen, opintojen aikatauluttamiseen ja lukujärjestyksen laatimiseen. Ajatuksena oli myös "yhden luukun periaate", joka meillä tarkoittaa sitä, että opiskelijan tarvitsemat työkalut löytyvät pitkälti samasta paikasta eli digitaalisesta oppimisympäristöstämme Muikusta, joka on käytännössä meidän nettiperuskoululaistemme koulu.

Hakemuksessa tavoitteet tarkentuivat

Hakemusta kirjoittaessa pääteemoista johdettiin tavoitteita, joita hankkeella on kaikkiaan kolme:

Tavoite 1

Tavoitteena on tukea ja kannustaa opiskelijan itseohjautuvuuden kehittymistä ja sitä kautta lisätä opiskelijan motivaatiota ja sitoutumista opintoihinsa. Itseohjautuvuuden kehittyessä opiskelijan on mahdollista saada oman oppimisensa hallinnan kokemuksia, mikä lisää hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Tavoitteeseen pyritään suunnittelemalla ja toteuttamalla digitaaliseen Muikku-oppimisympäristöön työkaluja ja näkymiä, joiden avulla opiskelija voi suunnitella, aikatauluttaa ja seurata opintojensa edistymistä.

Tällaiset piirteet ovat digitaalisessa ympäristössä tarpeen, koska itsenäisissä etäopinnoissa haasteena on usein se, että opiskelijan vastuu opintojen etenemisestä on suuri eikä opettajien ja ohjaajien tarjoama tuki aina kohdennu ajallisesti oikein. Lisäksi opiskelijan voi olla vaikea hahmottaa, missä kohtaa opintojaan hän on menossa. Aikuisten perusopetuksen opiskelijoille oppimisympäristön tarjoama tuki opintojen suunnittelulle, aikatauluttamiselle ja seurannalle on keskeistä. Visualisoitu oppimiseen liittyvä data tarjoaa opiskelijalle automatisoitua tietoa omasta opiskelusta ja sen etenemisestä.

Tavoite 2

Aikuisten perusopetuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on syrjäytymisen ehkäisy. Suurimmalla osalla opiskelijoista on taustallaan keskeytyneet opinnot ja oppimisen ongelmia. Tässä kohderyhmässä ohjaustarve on suuri. Opettajien ja ohjaajien voi kuitenkin olla vaikea antaa itsenäisiä etäopintoja suorittavalle opiskelijalle tukea oikea-aikaisesti, jos opiskelija ei itse ole asiassa aktiivinen.

Visuaalisesti esitetyn opiskelijakohtaisen opiskeludatan ja siitä saatavien herätteiden avulla opettajat ja ohjaajat saisivat tiedon opintojen etenemisestä sekä mahdollisesta tuentarpeesta. Oikea-aikainen tieto mahdollistaa myös varhaisemman puuttumisen mahdollisiin ongelmiin. Datavisualisoinnit auttavat opettajaa ja ohjaajaa arvioimaan opiskelijan tilannetta nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja tarkemmin.

Tavoite 3

Tavoitteena on löytää uudenlaisia tapoja toteuttaa opiskelijoihin kohdentuvaa yhteydenpitoa, ohjausta ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemista oppilaitoksen arjessa. Tätä tavoitetta varten kartoitetaan ja pilotoidaan kolmannen osapuolen tarjoamia sovelluksia ja palveluita, jotka suunnittelu- ja visualisointityökalun lisäksi täydentävät digitaalisen oppimisympäristön mahdollisuuksia oikea-aikaiseen tukeen.

Tavoitteissa 1 ja 2 visualisoidaan opiskelussa syntyvää dataa. Visualisoinnista saatavien kokemuksien, oppimisanalytiikan jaoston hyvien käytäntöjen ja organisaatiotasoisten keskustelujen kautta luodaan suuntaviivoja organisaation oppimisanalytiikkastrategialle. Lisäksi kartoitetaan oppimisanalytiikan mahdollisuuksia tukea opiskelijoiden ja oppilaitoksen arkea.

Teksti: Nina Kurki
Pääkuva: Adobe Stock