Ohjaamoksi digitaalisessa Muikku-oppimisympäristössämme kutsutaan näkymää, josta ohjaaja tai opettaja voi seurata omia opiskelijoitaan tai kokonaisia opiskelijaryhmiä. Tähän saakka tämä näkymä on ollut lähinnä seurantanäkymä - minkäänlaista interaktiota opiskelijan ja ohjaajan tai opettajan välille se ei ole mahdollistanut. Opinnot-näkymä puolestaan on näkymä, jossa opiskelija voi tarkastella omien opintojensa etenemistä ja muuta siihen liittyvää dataa.
Ohjaamon perinpohjainen uudistaminen on ollut puheissa ja ajatuksissa aika ajoin, mutta - kuten hyvin usein - prioriteetit ovat olleet muualla. Nyt OIDO-hankkeen myötä meille on syntynyt mahdollisuus parantaa opiskelijan opintojen seurantaa ja hallinnointia ohjaajan ja opettajan perspektiivistä ja nimenomaan perusopetuksen opiskelijoiden suhteen, joilla on suurempi tarve tuelle ja vuorovaikutukselle opinnoissaan.
Usein nämä uudistukset tehdään pallottelemalla käyttöliittymäideoita ees taas - myös Scrum-metodin käyttäjätarinoita on kokeiltu heikohkoin tuloksin. Nyt aloitimme sillä, että ohjaajille annettiin vapaat kädet unelmoida, mitä tietoa he haluaisivat ohjaamossa nähdä. Se oli aika selkeä ja hyvä lähtökohta.
Käyttöliittymälliset asiat ja toiminnallisuudet ovat meidän työnkuvaamme ohjelmisto- ja käyttöliittymäsuunnittelijoina. Kun saamme haluamaamme tietoa, meille jää vapaat kädet jäsennellä ja ratkaista niitä ongelmia, joita sen tiedon näyttämisestä syntyy. Pystymme sen varassa hahmottamaan myös työkaluja, joilla tietoa saadaan näkyville mahdollisimman intuitiivisilla ja yksinkertaisilla välineillä, jotka tarvittaessa mahdollistavat luovia tapoja ratkaista ongelmia työssä. On hieno kokemus nähdä ihmisten käyttävän luomiamme välineitä tehokkaasti tavoilla, joita emme itse tulleet edes ajatelleeksi. Mielestäni monikäyttöisyys, sekä työkalujen välinen synergia ovat onnistuneen välineen merkki.
Jäsentelyprosessilla kokonaiskuva
Kun saimme Unelmien ohjaamo -työnimellä kulkevan materiaalin käsiimme, lähdimme heti purkamaan sitä näkymiksi ja komponenteiksi. Itse otin haltuuni kokonaiskuvan ja toinen käyttöliittymäsuunnittelijamme komponentit ja näkymät. Tällaisella työnjaolla saamme isoa kokonaisuutta nopeasti eteenpäin ja vaikka päällekkäisyyksiltä ei koskaan vältytä, ne eivät ole isoja ja siten hankalia korjata.
Olin jo aiemmin hahmottanut, että emme voi rakentaa opiskelijoiden Opinnot-näkymää tai ohjaajien Ohjaamoa ottamatta huomioon ympäristön etusivua. Työnjako näkymien välillä jaoteltaisiin väleille:
Aiemmin
Nyt
Seuraavaksi
Ohjaamon kannalta se, mikä on olennaista juuri nyt, kuuluu ensisijaisesti heti kirjautumisen jälkeen ympäristön etusivulle. Kaikki muu olisi ensisijaisesti Ohjaamon asia.
Aloitin työsarkani listaamalla kaikki materiaalissa mainitut tarpeet diagrammielementeiksi jaottelematta niitä aluksi mitenkään. Kertyneen läjän laatikoita jaottelin sitten samankaltaisiin ryhmiin, jonka jälkeen aloin pohtia mikä niitä yhdistää. Tässä vaiheessa vilkuilin myös aikaisempia muistiinpanoja sekä suunnitelmia ja otin niistä ideoita mukaan. Sitten nimesin kokonaisuudet seuraavasti:
Perustiedot
Ohjaussuhde
Opiskelusuunnitelma
Opintohistoria
Ohjaamo listaa, suodattaa ja ryhmittelee opiskelijoita, joista ohjaaja tai opettaja voi valita opiskelijan lähemmin tarkasteltavaksi. Kyseisen päätöksen tekemiseen tarvitaan luonnollisesti tietoa. Tämänhetkisessä Ohjaamossa sitä tietoa on heikosti, joten ensimmäinen asia oli jatkokysellä ohjaajilta, mitä tietoa he tarvitsevat: mitä on olennaista nähdä opiskelijalistassa.
Toinen “Unelmien ohjaamossa” kuvattu tarve oli kategorioida opiskelijoita. Moisen tekeminen automaattisesti on eettisesti ongelmallista, joten tärkeäksi muodostui se, että ohjaajalla tulisi olla välineitä luoda ja hallinnoida omia listojaan valitun tiedon perusteella. Tätä varten meillä oli jo ennestään olemassa liputusväline, jolla ohjaaja voi lisätä opiskelijoita luomiinsa kategorioihin sekä jakaa halutessaan lippuja muille ohjaajille.
Opiskelijakohtainen näkymä seurasi siis ylempänä mainittua neljän kohdan jakoa. Päätimme jo aikaisemmin, että toteuttaisimme opiskelijanäkymän dialogiin välilehtien päälle ja näin saisimme lisää tilaa kullekin näkymälle jatkokehitystäkin silmälläpitäen.
Tässä vaiheessa löimme toisen käyttöliittymäsuunnitelijan kanssa päämme yhteen, keskustelimme ja väittelimme erot selviksi ja tarkensimme yksityiskohtia. Siirsin itse vielä muutaman laatikon kategoriasta toiseen.
Lopulta saimme valmiiksi melko pitkälle mietityn ja loogisen lähtökohdan kehittämistyöllä ja sitä seuraavalle hiomiselle. Suunnittelemisessa on olennaista myös tunnistaa, missä kohtaa kannattaa lakata suunnittelemasta, sillä käytäntö jyrää helposti hienoimmankin suunnitelman lopulta.
Teksti: Antti Ukkonen
Aloituskuva: Adobe Stock