Toteutumaton unelma: Agenda 2030 pakohuonepelin aiheena
Espoon aikuislukion Teemasta toimeen - kokonaisuus rakennettiin YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 - toimintaohjelman teemojen ympärille. Kurssin loppuhuipentumaksi suunniteltiin pakohuonepeli. Osallistujien vähäisyyden vuoksi kurssia ei toteutettu. Sen suunnittelu opetti kuitenkin paljon kokonaisuudesta vastanneelle työparille, historiaa ja yhteiskuntaoppia opettavalle Sari Kaislalle sekä äidinkieltä opettavalle Laura Osalalle.
Kestävän kehityksen asialla
Kun Teemasta toimeen -hanke esiteltiin Espoon aikuislukiossa Osala ja Kaisla kiinnostuivat heti mahdollisuudesta toteuttaa Agenda2030- toimintaohjeeseen pohjautuva vapaavalintainen kurssi.
Ei niin, että muut teemat olisivat huonoja, mutta koin Agenda2030 teemat itselleni erityisen tärkeiksi, Osala sanoo.
Myös Kaisla oli alusta asti kiinnostunut Agenda2030 - toimintaohjeiden teemoista. Hän kiinnosti erityisesti mahdollisuus syventää historian ykköskurssin aiheita. Historian ykköskurssilla käsitellään ohuesti monia teemoja, jotka tulevat esille Agenda2030 -toimintaohjeessa, kuten sukupuolten tasa-arvoa ja koulutuksen merkitystä.
Opiskelijat mukana suunnittelussa
Vaikka Kaislaa ja Osalaa Agenda2030- toimintaohjeessa kiinnostivat erityisesti heidän omiin oppiaineisiinsa “solahtavat” alateemat kuten hyvä koulutus ja eriarvoisuuden vähentäminen, tarkoituksena oli, että myös opiskelijat olisivat saaneet vaikuttaa kurssin sisältöön ja siellä käsiteltäviin teemoihin.
Vaikka me olisimme tyrkyttäneet tiettyjä teemoja, lopulta opiskelijat olisivat saaneet valita minkä tahansa Agendan teemoista omaan lopputyöhönsä, Osala kertoo.
Opiskelijoiden osallisuus kurssin suunnitteluun oli muutenkin tärkeää Osalalle ja Kaislalle. Jos kurssi vielä joskus toteutetaan, he haluavat ottaa opiskelijat alusta lähtien mukaan suunnitteluun. Mutta tietysti se edellyttää, että kurssin toteutumisen pitää olla varmaa, että opiskelijat eivät joudu tekemään turhaa työtä, Osala toteaa.
Pakohuonepeli lopputenttinä
Kurssin loppuhuipentumaksi Osala ja Kaisla suunnittelivat luokkahuoneessa totetettavan pakohuonepelin. Kaisla kertoo, että peli olisi ollut eräänlainen loppukoe kaikille. Idea oli, että lopussa pitäisi tunnistaa, että mihin teemoihin pakohuoneen ongelmat liittyvät.
Peliä varten Kaisla ja Osala kävivät tutustumassa erilaisiin pakohuonepeleihin. Osala kävi myös pedagogisia pakohuonepelejä koskevan koulutuksen. Koulutuksessa korostettiin tarinan merkitystä. Muuten pelistä tulee helposti tietovisa, Osala sanoo.
Sabotoitu puhe New Yorkissa
Vaikka Osala ja Kaisla tutustuivat monenlaisiin peleihin, he halusivat toteuttaa oman pakohuonepelinsä perinteisenä suljetun huoneen pelinä, jossa on arvoituksia ja lukkoja, joita osallistujien pitää ratkaista.
Taustatarina oli, että pelaajat olisivat New Yorkissa osallistumassa Suomen avustajina Agenda2030-kokoukseen, jossa Suomen edustajan piti pitää puhe, mutta puhe oli sabotoitu ja siitä oli jäljellä vain palasia.
Ennen kurssia Kaisla ja Osala testasivat pelin kahdella opettajalla. Kollegat, jotka pelasivat pakohuoneen lävitse, pitivät ideasta, mutta olivat sitä mieltä, että ongelmia ratkoessa ei juuri tullut ajateltua kestävää kehitystä.
Osala sanookin, että jos he vielä pääsevät toteuttamaan kurssin he kenties siirtäisivät pakohuonepelin paikan lopusta alkuun.
Pakohuonepeli voisi silloin toimia jonkinlaisena alkusysäyksenä itse kurssille, hän toteaa.
Teksti: Jenni Linturi / Otavia
